Keskiviikkona 23.8. pidettiin Helsingissä osin tunteikkaaksikin käynyt kahden uutuuskirjan julkistustilaisuus. Tilaisuudesta ainutlaatuisen tekivät osallistujat, heidän aitoutensa ja innostuksensa.

Kirjailija Petri Pietiläinen pursusi energiaa voidessaan esitellä valtavan työmäärän vaatineen teoksen vihdoin valmiina. Yksi rykmentti – sata tarinaa (Docendo) kertoo Jalkäväkirykmentti 1:n (JR1) vaiheet nyt veteraanien äänellä. Viralliset sotapäiväkirjat kun Pietiläisen mielestä kertovat monesti vain sen, mitä tuolloin on ylempiin esikuntiin haluttu kertoa, ehkä tarkoituksellakin (ikäviä) yksityiskohtia pois jättäen. Pietiläinen haastatteli kirjaa varten kaikki rykmentin elossa olevat sotilaat ja käytössä oli runsaasti aiempaa, julkaisematonta haastattelumateriaalia. Tässä työssä häntä avusti uutterasti rykmentin perintökillan hallituksen jäsen Jonny Gestranius.

Vaikuttavimman esiintymisen teki kuitenkin paikalle vielä ehtinyt rykmentin veteraani Paavo Mäkinen, joka 18-vuotiana oli joutunut suoraan suurhyökkäyksen jalkoihin. Hän oli kuitenkin ollut onnekas ja selviytynyt lähes naarmuitta noista koettelemuksista, joissa rykmentin miesvahvuus hupeni lähes olemattomiin.

Mäkinen jaksoi edelleen korostaa sitä yhteishenkeä, joka noina aikoina suomalaisten keskuudessa vallitsi. Hän muisti hyvin myös sodanjälkeisen ajan, kun asioista vaiettiin ja veteraaneja jopa hyljeksittiin – se oli aina tuntunut kovin pahalta. Nyt hän vielä toivoisi, että kouluissa kerrottaisiin tästä perimästämme. Ei kauhukertomuksia, mutta enemmänkin esimerkkinä mihin pienikin kansa pystyy kun oikein haluaa.

Vauhdikkaasti esiintyi myös Tuula Siltasari-Peltonen, jonka isän – Paavo Siltasarin – sotapäiväkirjat julkaistiin kirjana Korpisoturista esikuntaherraksi (Docendo). Nagan-pistoolia salissa heilutellen hän kertoi kuinka sillä oli yritetty hänen isäänsä ampua talvisodan Raatteen tiellä – onneksi huonolla menestyksellä.

Tuulan aviomies Veikko Peltonen on kerännyt ja toimittanut kirjan löytyneiden päiväkirjojen pohjalta. Iso osa kirjan tarinoista oli tuttuja jo pikku-Tuulalle, jolle isä oli tarinoita kertoillut iltasatuina. Nyt ne ovat myös meidän kaikkien koettavissa.

Kirja on myös siksi poikkeuksellinen, että siinä dokumentoidaan saksalaisten aseveljien järjestämää siviilien joukkoteloitusta, joka Siltasarin ja hänen miestensä päättäväisten toimien vuoksi jäi toteutumatta. Vastaavia tapauksia lienee sodan aikana toki ollut, mutta syystä tai toisesta niistä ei juuri ole puhuttu, eikä niitä ole kirjoihin ja kansiin kuvattu.

Mielenkiintoinen alku mielenkiintoiselle kirjasyksylle. Loppuvuoden aikana ilmestyy useita sotahistoriin liittyviä toinen toistaan kiinnostavampia teoksia, mm. Stalinin arkistot avautuvat suurelle yleisölle. Näistä kahdesta kirjasta on kuitenkin hyvä aloittaa.