Mikkelissä järjestettiin 29.-30.9. valtakunnan ensimmäinen sotakirjallisuuteen keskittynyt seminaari. Sodan kosketus-tilaisuus oli arvoisissaan puitteissa Päämajamuseossa. Järjestävänä tahona oli Mikkelin kehitysyhtiö Miksei, joka myös valmistelee Sodan ja rauhan keskuksen - Muistin perustamista.

Tapahtuma keräsi reilu sata osallistujaa ympäri maata. Puheenjohtajana toimi Jone Nikula, joka osoittautui aiheeseen laajasti perehtyneeksi asiantuntijaksi. Luonnollisesti yhteistyössä oli mukana myös kirjakauppiaita, tällä kertaa paikallinen Suomalainen kirjakauppa sekä sotakirjat.fi – verkkokauppa.

Sotakirjat.fi julkisti tilaisuudessa sotakirjaäänestyksen finalistit. Parin kuukauden aikana yleisö oli saanut ehdottaa suosikkiaan kaikkien aikojen toiseksi parhaaksi sotakirjaksi. Tuntematon sotilas, joka yleensä voittaa kaikki tämänkaltaiset äänestykset, on tällä kertaa suljettu pois kilpailusta. Valitut kuusi finalistia ovat kaikki klassikkoja jo ennestään. Äänestys kestää lokakuun ajan ja voittaja julkistetaan marraskuun alussa.

Finalistit ovat aakkosjärjestyksessä: Kollaa kestää (Erkki Palolampi), Korpisotaa (Pentti Haanpää), Sissiluutnantti (Paavo Rintala), Suomussalmen sankarit (Onni Palaste), Talvisota (Antti Tuuri), Vieraan kypärän alla (Niilo Lauttamus)

Itse tilaisuuden sisältö oli mielenkiintoinen ja monipuolinen. Keskusteltiin sodanjälkeisen ajan sensuurista, kun karttoja palautettiin Neuvostoliittoon junalasteittain ja kun oppikirjojen sivuja liimattiin kiinni, jotta ei sopiva sisältö ei olisi oppilaiden luettavissa. Läsnäolijoilla oli noista ajoista myös omakohtaisia kokemuksia jaettavana muulle yleisölle.

Sotakirjailija Esa Siren kertoi kuinka valtavaa taustatyötä vaatii sotaromaanin kirjoittaminen, kun haluaa välttää tarpeettomat virheet. Vaikka hänen kirjoissaan dialogi onkin keksittyä, yleensä henkilöt, tapahtumat, päivämäärät ja jopa senhetkinen sää pitävät paikkansa ja ovat tarkistettavissa eri lähteistä.

Lauantain puolella huomiota herätti mediaa myöten tietenkin Sari Näreen teema – sota ja seksi.

Taukojen aikana käytiin monia hyviä keskusteluja aiheesta ja joskus vähän aiheen vierestäkin. Monen osallistujan kohdalla polut ovat kohdanneet jonkin esillä olevan teeman kanssa ja toisilleen vieraatkin henkilöt löysivät helposti jotakin yhteistä.

Kirjoista selkeästi eniten kiinnostu juuri julkaistu Saksan kenraali Suomen päämajassa – oltiinhan alkuperäisessä tapahtumapaikassa. Paikalla oli muun muassa tulloin sotilaspoikana toiminut mies, joka muisti kirjan päähenkilön hyvinkin elävästi.

Viikonloppu osoitti, että tämänkaltaisellle tapahtumalle on selkeä tilaus ja tämä saaneekin jatkoa ensi vuonna.  Toivottavasti myös keskuksen rahoitus järjestyy, sillä viime sotiin liittyvällä kulttuuriperimällä on edelleen voimakas rooli suomalaisessa yhteiskunnassa. Edelleen on asioita, joita ei soisi kenenkään unohtavan.